Laulujen sanoja
Kylätien varrella (sävel: Sinikka Lahti, sanat: Pekka Aarnio)
Kylätien varrella jotain on tallella, muuttunut kuitenkin niin. Moni on lähtenyt, kylätien jättänyt, muuttaneet kai kaupunkiin. Lapsuuden kylätie muistoihin vie, mikä elämän tarkoitus lie. Kulkemaan kuitenkin tänne mä jäin, monen ystävän lähtevän näin.
Kylätien varrella pellot on metsällä, jossain kai määrätty niin. Parempaa etsineet, ehkäpä löytäneet, avaimen onneensakin. Lapsuuden kylätie muistoihin vie, mikä elämän tarkoitus lie. Kulkemaan kuitenkin tänne mä jäin, monen ystävän lähtevän näin.
Kylätien varrella vielä on tallella mutkat ja kalliotkin Talot nuo autiot, tienvarret hiljaiset, metsät myös hakattu niin. Ystävän, naapurin lähtevän näin. Voi kun joku vois tulla takaisinpäin. Lapsuuden kylätie muistoihin vie, mikä elämän tarkoitus lie.
Suomalainen sauna (sävel: Sinikka Lahti, sanat: Pekka Aarnio)
Yksi kunnon sylillinen puita varataan,
joskus kera pullollisen saunaan karataan.
Pitää olla sytykkeitä, paras tuohi on,
ei hätää, onhan lääkettä, se kestää tuokion.
On sauna kohta kuuma alkaa suomalaisten huuma,
hien pintaan kiuas nostaa, siinä kaksi kovaa kohtaa.
On monta ollut koittajaa, ei löydä kiuas voittajaa,
nahka on jo punakka, on olo ihana.
Muista heittää häkälöylyt, se on tärkeää,
muuten tekee tikuhöyryt päässä kipeää.
Eihän kunnon saunomista mikään voittaa voi,
eikä selän vihtomista, lisää vettä hoi!
On sauna kohta kuuma….
Rakkauskin lautehilla joskus kukoistaa,
kunnes järven lainehilla aamu sarastaa.
Saunominen tärkeää on täällä Suomessa,
vaikka joskus ohranjyvä painaa luomessa.
On sauna kohta kuuma...
Vasta la vihta (sävel: Sinikka Lahti, sanat: Pekka Aarnio)
On vasta tuttu kapistus, saunaan menon vahvistus,
tässä ohjeet kotoiset, miten löylyt lokoiset.
Itse tehdyn vastan saat, hyvältä se tuoksahtaa,
tämän oppii jokainen, vanhan kansanperinteen.
On tekoaika tärkeä, siinä paljon järkeä,
lähellä on juhannus, keskikesän huipennus.
Pitää olla yläkuu, tarpeet antaa koivupuu,
joko tiedät lajin sen, on se lehti rauduksen.
On vasta huippukalustus, kylpymiehen varustus,
helppoa sen valmistus, mutta muista varmistus:
älä koskaan ole taittamassa oksaa alakuussa,
ei pysy lehdet vastapuussa.
Kas ensin koivu kaadetaan, sitten oksat taitetaan,
tehdään kimppu sopiva, ei saa olla raapiva.
Kun on vasta topakka, tyveen panta napakka,
vitsasta se väännetään, kuminauhat hylätään.
Ja sitten vastat kuivumaan, ullakolle roikkumaan,
jopa pussiin muoviseen, oman kodin pakkaseen.
Kestävät ne talven yli, oottamassa saunan syli,
ensin veteen hautumaan, sitten löyöyyn vastomaan.
On vasta huippukalustus...
Sahin tevossa (sävel: Sinikka Lahti, sanat: Pekka Aarnio)
Nyt jos on sattunut suavit ravistumaan niin ne pitää laittaa turpoomaan ja sitten katajaveellä varitetaan, taitaa olla valamista, alotetaan.
Nyt ollaan sahin tevossa, ei voija olla levossa, on siinä monenlaesta touhuva, paras kun ei pijä hoppuva, mänee tässä päevä hyvinkii. Puita syli jos toinenki, puita syli jos toinenki.
No sitten laitetaan maltaat likoomaan ja vähän ajan päästä pata kiehumaan ja sillä välillä kuurina valmistellaan ja mäskin kypsyyttä koitellaan. Ja sitten mäskiä kuurinaan mällätään ja suavi sen noukan alle tällätään ja kohta alakua uskova ihtekin, ossaan tehä sahtia jo minäkin.
Nyt ollaan sahin tevossa….
Ja lopuks nenätippu valutellaan ja käytettä ämpäriin sekotellaan, se jäähtyneeseen sahtiin kaavetaan ja sitten viikko taikka pari vartutaan. Saa tulla jouluaatto taikka juhannus, hautajaiset, häät tai vaikka kihlaus, valmista sahtia kellarista kannetaan, se imelää tai käynyttä olla saa.
Nyt ollaan sahin juonnissa, voi piähän männä tunnissa, ei tynnyristä het tule loppuva, paras kun ei pijä hoppuva, mänee tässä päevä hyvinkii, jos juo tätä hapanta vallanki, jos juo tätä hapanta vallanki.
Myö oltiin sahin juonnissa, se piähän meni tunnissa, ei tynnyristä het tullu loppuva, ei myö ennää pietä hoppuva, mänee tässä päevä toinennii, kun juo tätä hapanta vallanki, kun juo tätä hapanta vallanki.